keskiviikko 7. syyskuuta 2011

complaining about doctors

Tuli vietettyä tahatonta blogihiljaisuutta. Ensin vietin rentouttavaa lomaa Turkin polttavilla hiekkarannoilla ja sen jälkeen olenkin siivoillut koiran pissaa kotimme lattioilta. Onneksi on muovimatto!

Töitä tehdään samalla tutulla vauhdilla, mutta syksyn suunnitelmat ovat nyt aivan ammollaan. Kouluun en ilmeisesti koiran takia kerkeäkään ja rahojen kanssa meinaa sittenkin tehdä tiukkaa. Kaikkimulleheti-ihmisenä päätin, että selätettyäni ankaran silmä- ja luomitulehduksen, haluan silmäleikkaukseen -> tervemenoa rahat ja tervetuloa viikon sairausloma, josta en edes saisi palkkaa.

Tähän väliin pakko avautua eräiden lääkäreiden toiminnasta. Oma innostukseni lääkistä kohtaan alkoi alunperin siitä, kun kukaan lääkäri ei tiennyt, mikä polviani vaivaa. Nyt kohtasin vähän samanlaisia tilanteita silmieni kanssa. Käytän siis normaalisti piilolinssejä, mutta KEVÄÄLLÄ alkanut silmien kutina ja rähmiminen pakotti käyttämään silmälaseja. Pääsin YTHS:lle lääkäriin ja sain silmätippoja kuiviin silmiin, valitin samalla myös ihottumasta naamassa. Ei aikaakaan kun olin jälleen YTHS:n hellässä huomassa ja sain jotain silmätulehduslääkettä (nimi iloisesti unohtunut) kuuden päivän kuurin. Onni ja autuus silmät voivat paremmin kokonaista KOLME päivää. Ja jälleen lääkäriin, tosin tällä kertaa YTHS oli kiinni kesälomien vuoksi ja jouduin menemään terveysasemalle. Kokeiluun Oftan akvakol/oftan chlora yhdistelmä ja samalla kertaa kirjoitettiin myös Lomudal resepti, jos kyse olisikin allergisesta tulehduksesta.

Hetken aikaa silmät voivat taas hyvin, sitten jälleen käänne huonompaan ja lääkityksen lisäys. Turkin matkalla silmät kokivat ihmeparantumisen, helvetti odotti jälleen kotona. Ilmeisesti Alanyan kuiva ilmasto hillitsi silmien ärsytystä jotenkin. Työ- ja koirakiireiltä väliä lääkärissä käymiseen oli todella vaikea löytää, mutta eilen aamuna loppui puhti: Soitto työpaikalle, etten tule töihin ja ajanvaraus työterveyslääkärille. Lääkärin erittäin kieroutuneesta huumorintajusta huolimatta usko taudin selättämiseen on vahva: Lääkäri oli ensimmäinen, joka edes katsoi silmiä vähän lähempää. Pikaisella vilkaisulla muuhun naamaan kysäisi myös ihottumasta, josta olin valittanut YTHS:llä neljä kuukautta aikaisemmin. Juu-u sama on vieläkin. "No sepä on selvä, eihän toi tulehdus voi mihinkään kadota, kun sen aiheuttajaa ei hoideta" Kokoajan oli siis yritetty hoitaa bakteerin aiheuttamaa silmätulehdusta (ja no myös allergiaa ja kuivia silmiä epäiltiin), kun ongelma oli lähtöisin ihottumasta, joka oli aiheuttanut luomitulehduksen, joka oli aiheuttanut silmätulehduksen. Lääkkeillä saatiin aina silmätulehdus pois, mutta totta hemmetissä se uusiutuu, jos luomet ovat tulehtuneet.

Neljän kuukauden aikana olen siis kironnut sekä YTHS:n että terveysaseman toimintaa, maksanut ylimääräisiä hoito- ja lääkekuluja noin 100€, käyttänyt silmälaseja koko kesän. Ja ei, en omista vahvuudellisia aurinkolaseja. Lisäksi olen itkenyt, kun sattuu/kutittaa niin paljon, vältellyt pikkukoiran pusuja ja tuntenut itseni äärimmäisen rumaksi. Ei ihan se miten haluaisin viettää nuoruuteni parhaita vuosia.

PS. Jos olisin pääsyt lääkikseen, en olisi nyt maailman söpöimmän prinssinakin alias mäyräkoirauroksen omistaja :)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

mainittavaa lukiokirjoista.

Anna Karenina yhä kesken. Työtahti helpottaa, loma odottaa viikon päässä ja mikä parasta hauvavauva tulee uuteen kotiinsa heti lomani jälkeen. Joulukuusta asti asuttu asunnossa ja yhä on verhot kesken ja muutama muukin asia vähän vaiheessa. Lupasin itselleni, että hoidan ne ennen pennun tuloa, alkaa olla kiire (aikaa lomaan 6pv, joista viisi kuluu pääasiassa töissä).

Uskalsin vihdoin tavata kavereita, jotka pääsivät lääkikseen. Kateus ei ollutkaan niin suurta kuin kuvittelin, olin lähinnä iloinen, että saan ISOilla syksyn ja nauttia rauhassa koirasta. Ja stressata töistä :D

Anyhow, kävin läpi kaiken hakemiseen liittyvän materiaalini: kolme kansiota monisteita, 9 io-kirjaa (3-2-4), lehtikotelollinen vihkoja ja irtolappuja, kandiakatemian kääntökortit ja itsetehdyt vastaavat sekä tietysti itse G. Tämän päälle voisi tietysti laskea vielä lukiokirjoista kemian (kide 1-5 + abiKemia) ja fysiikan (fotoni 1-4 ja physica 1-9) oppikirjat, joihin en tosin viime haussa juurikaan koskenut. AbiKemia on jopa sisäänpäässeellä kaverillani lainassa.'

Fotoniin en ole oppikirjana tutustunut (käytettiin lukiossani ennen physicaa, kirjat siis miehen), mutta Physicaa voin suositella kaikille fysiikan perusjuttuja opiskeleville/kertaileville. Joskin ei tämäkään ole täydellinen sarja, mitä lie teemme tiedolla, että 1400-luvulla elänyt Jeppe Kurki on de Broglien kaukainen esi-isä? Myös Kide-kirjoilla voi heittää vesilintua, samoin kuin "eliittilukioni" kemian opetuksella. Sen sijaan AbiKemiaa (+ratkaisukirjaa!) tyrkytän jokaiselle kemian kanssa painiskelevalle. Itselleni siitä oli suurta apua kirjoituksiin valmistautumisessa, kuten mainittu, ei lukion opetuksesta jäänyt paljoa käteen.


perjantai 22. heinäkuuta 2011

summer time.

Havaitsin eräänä päivänä, että julkaistessani aikaisemmin luonnoksiin tallennetun tekstin, se päiväytyy luonnoksen teko päivälle. Enkä osaa muuttaa sitä, suuri suru. :( Pitääkin tästä eteenpäin kopioida uuteen tekstidokumenttiin, jos on aloittanut jotain aikaisemmin, jotta blogin järjestys olisi kronologinen.

Galenosta on tosiaan jo pikkuhiljaa naputeltu koneelle, toimii erittäin hyvänä kertauksena. Olen myös hankkinut kahdet uudet itseopiskelumateriaalit: Epionet vuodelta 2010 ja kandiakatemian 2011. Kandiakatemian kääntökortit ovat aika vinkeät. Olen tosin kirjoitellut monia asioita viime keväänä itselleni samaan tyyliin lapuille. Nämä toimivat myös hyvänä kertauksena, huomasin eilen, kuinka paljon biologiaa olinkaan jo kerennyt unohtamaan :((

Ja yhäkin, lukeminen alkaa virallisesti vasta syyskuussa. Nyt luen enimmäkseen romaaneja. Rakastan lukemista, mutta viime keväänä en lukenut muuta kuin gallea, joten nyt otetaan vähän takaisin. Suunnitelmissa runsaasti yleissivistykseen kuuluvia klassikoita ja muita jo pidemmän aikaa kiinnostaneita kirjoja. Nyt kesken Anna Karenina.

torstai 7. heinäkuuta 2011

uusia kuvioita

Huhhuh, tällä viikolla takana jo noin 35 tuntia töitä ja saman verran vielä edessä. Tämän työkomennuksen loputtua ei alakkaan kaivattu loma, vaan täysin uudet työkuviot, jotka rajoittavat myös syksyn suunnitelmia. Syksy kuluukin opiskelujen sijaan pääosin töissä, ehkä joku uuden kielen tai biologian kurssi mahtuu kalenteriin. Huolenaiheeksi muodostui sitten kevät. Työsuhde on jatkuva ja työtunteja on liikaa, joten aikaa lukemiselle ei jää niin paljoa kuin haluaisin. Työ kuitenkin mahdollistaa elämisen ilman huolta rahasta myös keväällä.

Ainoa huoli mikä mielessä kalvaa, on se, voinko ottaa koko kevään palkattomaksi vapaaksi tai käydä töissä 1-2 kertaa viikossa. Tarvittaessa kyllä irtisanoudun joulun tienoilla, jos en saa työmäärää muuten vähennettyä kevääksi. Olisihan se kyllä harmi luopua työllä ja tuskalla ansaitusta työpaikasta, mutta mitä sitä ei tekisikään unelmaopiskelupaikkansa ja lopulta -työpaikkansa eteen.

Toinen uusi kuvio on huomattavasti pienempi, mutta sekin vaatii kyllä paljon sitoutumista. Sain vihdoin toiselta puoliskoltani luvan hankkia pienen karvapalleron, meidän tapauksessamme koiran. Mäyräkoiran. Ja nyt tarkoitan ihan sitä koiraa, enkä erehdyttävästi kyseistä rotua muistuttavaa juotavaksi kelpaavaa pötkylää. Viikon päästä on ensimmäinen vapaapäivä piiiitkään aikaan ja silloin olisi tarkoitus varsinaisesti aloittaa karvahanurin etsiminen. Varteenotettava kennel on bongattu jo aikoja sitten. Enää ei harmita yhtään, että joudun asumaan Espoossa vielä ainakin vuoden. Meren rannalla on varmasti mukava ulkoiluttaa koiraa ja omia ajatuksia.

Näiden kahden mullistuksen ansiosta elämä pitää aikatauluttaa entistä tarkemmin, onneksi töihin sentään pääsee kotoa yhdellä bussilla ja matka on myös pyöräiltävissä. Kirjasto ja ruokakauppa osuvat onneksi tämän reitin varrelle. Opiskelupaikkani valitettavasti ei.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

tietokoneidiootti esittäytyy

IRC. Tähän asti suuri mysteeri. Tiesin kyllä mihin tarkoitukseen se on ja tiesin, että se on suosittu esimerkiksi opiskelijaporukoissa. Pidin sitä kuitenkin liian vaikeana, kerta pitäisi ladata jokin ohjelma koneelle ja vielä oppia käyttämään sitä. Pidin sitä myös jotenkin muinaisena systeeminä.

Varsinaisena irc-n00bina aloitin eilen illalla tutkimukset kyseistä systeemiä kohtaan. Innostuksen löysin täältä. Tällaiselle tietotekniikkavammaiselle piti löytyä idioottihelpot ohjeet, jotta ohjelman saisi asennettua ja vielä oppisin käyttämäänkin sitä. Yleensä toinen puoliskoni hoitaa kaikki asiat, mitkä vaativat vähäänkään monimutkaisempaa tietoteknistä tai edes teknistä osaamista ja selitää sitten juurta jaksain minulle. Ongelma ei ehkä niinkään ole, etten osaisi, vaan etten jaksa opetella uutta. Tekniikka kun tuntuu kehittyvän niin hirveää vauhtia, että aika ei riittäisi mihinkään muuhun, jos siinä yrittäisi pysyä mukana. Uuden koneenikin hienot ominaisuudet ovat suuria mysteerejä, koska hermot eivät riitä niiden opettelemiseen. Kaiken huipentuma on ehkä 18-vuotis lahjaksi saamani suoristusrauta, jota en osaa vieläkään käyttää kunnolla, koska en ole jaksanut edes katsoa mukana tullutta opetusvideota.

Mutta takaisin asiaan. Mäkin käyttäjänä turvaudun usein homppuun, ja niin tälläkin kertaa. Täältä löytyy siis varsin hyvät ohjeet, mikäli kuuluu mäkkiklaaniin. Ohjeista huolimatta en meinanut saada systeemiä toimimaan ja revin jo pelihousujani. Tätä edesauttoi myös se, että tein hommaa vain toisella silmällä ja yhdellä kädellä (toinen silmä oli varattu koiran "uimisen" vahtimiseen ja toinen frisbeen heittelyyn). Ongelmista huolimatta sain sen lopulta toimimaan!

Omaan tuttuun tyyliini olin jo tänään ihan kujalla, miten kyseinen ohjelma toimii. En meinanut edes löytää ohjelmaa koneeltani! :D

ps. Allekirjoittanut on Kemian tekniikan korkeakoulussa tupsufuksina.

niin lähellä, mutta niin kaukana

Eilen illalla sain vihdoin kuulla kuinka paljosta jäi kiinni. Toinen puoliskoni avasi kirjeen puolestani kotona, jolloin selvisi, että jäin paikasta Helsinkiin noin 2,5 skaalattua pistettä. Ottaa päähän. Erityisesti koska heti kokeen jälkeen tajusin tehneeni kaksi laskutehtävää päin jotain kuuluisia sukuelimiä/puita tai miten sen nyt ottaakaan.

No ei voe mittään. Parempi onni ensi vuonna.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

home sweet home

Vihdoinkin kotona! Tai no olen ollut jo sunnuntaista asti, koneella en vain ole kerennyt juuri käymään jokseenkin kovan työtahdin vuoksi. Tänään olikin sitten vapaa-päivä, joka kului siivoillessa yms. Kaikki paikat tuntuvat olevan epäjärjestyksessä, kun en ole ollut järjestelemässä priin viikkoon. Toinen puoliskoni jaksaa kyllä siivota, mutta järjestely ei ole hänen vahvinta alaansa. Sikäli sovitaan hyvin yhteen, että minä inhoan perinteistä siivousta.

Kotiin paluu tarkoitti myös sitä, että Galenosta voi pikku hiljaa alkaa naputtelemaan koneelle, jos suinkin huvittaa. Tiedosto on jo olemassa, mutta stressiä en vielä suostu ottamaan. Yksi asia kerrallaan, nyt päällimmäisenä on kuitenkin uuden työpaikan työtapojen ja sääntöjen oppiminen. "Kellokortin" käyttö tuli suurena yllätyksenä! Suurena teknisenä velhona jopa sen opettelu on tuottanut tuskaa, ihan vain siksi, ettei kyseinen vempain voi näyttää missä "tilassa" olet milloinkin, vaan on joudut sokeasti luottamaan, että painelit nappuloita oikein. Can't understand.

PS. Pitää muistaa hakea skanneri lainaan, jotta saa myös kuvat koneelle kunnollisina. Kuvatekstit pitää luonnollisestikin kirjoittaa...

PPS. Pitää myös muistaa hoitaa miljoona juoksevaa asiaa. Matkavakuutus olisi ehkä hyvä olla alle kuukauden päästä koittavalla matkalla, eikä tapaturmavakuutuskaan pahitteeksi olisi! :)