niin lähellä, mutta niin kaukana

Eilen illalla sain vihdoin kuulla kuinka paljosta jäi kiinni. Toinen puoliskoni avasi kirjeen puolestani kotona, jolloin selvisi, että jäin paikasta Helsinkiin noin 2,5 skaalattua pistettä. Ottaa päähän. Erityisesti koska heti kokeen jälkeen tajusin tehneeni kaksi laskutehtävää päin jotain kuuluisia sukuelimiä/puita tai miten sen nyt ottaakaan.

No ei voe mittään. Parempi onni ensi vuonna.

ei auennut.

Ei auennut ovet lääkikseen tätä vuonna. Hirveän pänttäämisen jälkeen ohut kirje tupsahti postista (tai no en ole edes vielä nähnyt sitä, mutta nimi ei ollut netissä, sillä selvä), ja olo on pettynyt. Heti kokeen jälkeen oli jo epävarma olo, sattuivat kysymään juuri niitä asioita, jotka olivat heikoiten hallussa! Kohti samaa vanhaa haastetta siis...

ELI: Tämä on "päiväkirja" valmistautumisesta Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeeseen 2012. Summittainen ajatus lukuprojektista on jo olemassa, mutta lukeminen alkaa vasta syyskuussa, nyt nautitaan kesästä ja suodaan vain pieniä ajatuksia galenokselle.

PS. Blogia/päiväkirjaa kirjoittelee 20-vuotias naisen alku Helsingistä/Espoosta. En oleta että ketään kiinnostaa turhanpäiväinen löpinöintini lukemisesta ja mahdollisesti elämästä ylipäätään, kirjoitan lähinnä omien ajatuksieni selkeyttämiseksi. Elämäni ei tule myöskään pyörimään pelkästään galenoksen ympärillä, sillä vuokrakin on maksettava jollain rahalla..