keskiviikko 7. syyskuuta 2011

complaining about doctors

Tuli vietettyä tahatonta blogihiljaisuutta. Ensin vietin rentouttavaa lomaa Turkin polttavilla hiekkarannoilla ja sen jälkeen olenkin siivoillut koiran pissaa kotimme lattioilta. Onneksi on muovimatto!

Töitä tehdään samalla tutulla vauhdilla, mutta syksyn suunnitelmat ovat nyt aivan ammollaan. Kouluun en ilmeisesti koiran takia kerkeäkään ja rahojen kanssa meinaa sittenkin tehdä tiukkaa. Kaikkimulleheti-ihmisenä päätin, että selätettyäni ankaran silmä- ja luomitulehduksen, haluan silmäleikkaukseen -> tervemenoa rahat ja tervetuloa viikon sairausloma, josta en edes saisi palkkaa.

Tähän väliin pakko avautua eräiden lääkäreiden toiminnasta. Oma innostukseni lääkistä kohtaan alkoi alunperin siitä, kun kukaan lääkäri ei tiennyt, mikä polviani vaivaa. Nyt kohtasin vähän samanlaisia tilanteita silmieni kanssa. Käytän siis normaalisti piilolinssejä, mutta KEVÄÄLLÄ alkanut silmien kutina ja rähmiminen pakotti käyttämään silmälaseja. Pääsin YTHS:lle lääkäriin ja sain silmätippoja kuiviin silmiin, valitin samalla myös ihottumasta naamassa. Ei aikaakaan kun olin jälleen YTHS:n hellässä huomassa ja sain jotain silmätulehduslääkettä (nimi iloisesti unohtunut) kuuden päivän kuurin. Onni ja autuus silmät voivat paremmin kokonaista KOLME päivää. Ja jälleen lääkäriin, tosin tällä kertaa YTHS oli kiinni kesälomien vuoksi ja jouduin menemään terveysasemalle. Kokeiluun Oftan akvakol/oftan chlora yhdistelmä ja samalla kertaa kirjoitettiin myös Lomudal resepti, jos kyse olisikin allergisesta tulehduksesta.

Hetken aikaa silmät voivat taas hyvin, sitten jälleen käänne huonompaan ja lääkityksen lisäys. Turkin matkalla silmät kokivat ihmeparantumisen, helvetti odotti jälleen kotona. Ilmeisesti Alanyan kuiva ilmasto hillitsi silmien ärsytystä jotenkin. Työ- ja koirakiireiltä väliä lääkärissä käymiseen oli todella vaikea löytää, mutta eilen aamuna loppui puhti: Soitto työpaikalle, etten tule töihin ja ajanvaraus työterveyslääkärille. Lääkärin erittäin kieroutuneesta huumorintajusta huolimatta usko taudin selättämiseen on vahva: Lääkäri oli ensimmäinen, joka edes katsoi silmiä vähän lähempää. Pikaisella vilkaisulla muuhun naamaan kysäisi myös ihottumasta, josta olin valittanut YTHS:llä neljä kuukautta aikaisemmin. Juu-u sama on vieläkin. "No sepä on selvä, eihän toi tulehdus voi mihinkään kadota, kun sen aiheuttajaa ei hoideta" Kokoajan oli siis yritetty hoitaa bakteerin aiheuttamaa silmätulehdusta (ja no myös allergiaa ja kuivia silmiä epäiltiin), kun ongelma oli lähtöisin ihottumasta, joka oli aiheuttanut luomitulehduksen, joka oli aiheuttanut silmätulehduksen. Lääkkeillä saatiin aina silmätulehdus pois, mutta totta hemmetissä se uusiutuu, jos luomet ovat tulehtuneet.

Neljän kuukauden aikana olen siis kironnut sekä YTHS:n että terveysaseman toimintaa, maksanut ylimääräisiä hoito- ja lääkekuluja noin 100€, käyttänyt silmälaseja koko kesän. Ja ei, en omista vahvuudellisia aurinkolaseja. Lisäksi olen itkenyt, kun sattuu/kutittaa niin paljon, vältellyt pikkukoiran pusuja ja tuntenut itseni äärimmäisen rumaksi. Ei ihan se miten haluaisin viettää nuoruuteni parhaita vuosia.

PS. Jos olisin pääsyt lääkikseen, en olisi nyt maailman söpöimmän prinssinakin alias mäyräkoirauroksen omistaja :)