Huhhuh, tällä viikolla takana jo noin 35 tuntia töitä ja saman verran vielä edessä. Tämän työkomennuksen loputtua ei alakkaan kaivattu loma, vaan täysin uudet työkuviot, jotka rajoittavat myös syksyn suunnitelmia. Syksy kuluukin opiskelujen sijaan pääosin töissä, ehkä joku uuden kielen tai biologian kurssi mahtuu kalenteriin. Huolenaiheeksi muodostui sitten kevät. Työsuhde on jatkuva ja työtunteja on liikaa, joten aikaa lukemiselle ei jää niin paljoa kuin haluaisin. Työ kuitenkin mahdollistaa elämisen ilman huolta rahasta myös keväällä.
Ainoa huoli mikä mielessä kalvaa, on se, voinko ottaa koko kevään palkattomaksi vapaaksi tai käydä töissä 1-2 kertaa viikossa. Tarvittaessa kyllä irtisanoudun joulun tienoilla, jos en saa työmäärää muuten vähennettyä kevääksi. Olisihan se kyllä harmi luopua työllä ja tuskalla ansaitusta työpaikasta, mutta mitä sitä ei tekisikään unelmaopiskelupaikkansa ja lopulta -työpaikkansa eteen.
Toinen uusi kuvio on huomattavasti pienempi, mutta sekin vaatii kyllä paljon sitoutumista. Sain vihdoin toiselta puoliskoltani luvan hankkia pienen karvapalleron, meidän tapauksessamme koiran. Mäyräkoiran. Ja nyt tarkoitan ihan sitä koiraa, enkä erehdyttävästi kyseistä rotua muistuttavaa juotavaksi kelpaavaa pötkylää. Viikon päästä on ensimmäinen vapaapäivä piiiitkään aikaan ja silloin olisi tarkoitus varsinaisesti aloittaa karvahanurin etsiminen. Varteenotettava kennel on bongattu jo aikoja sitten. Enää ei harmita yhtään, että joudun asumaan Espoossa vielä ainakin vuoden. Meren rannalla on varmasti mukava ulkoiluttaa koiraa ja omia ajatuksia.
Näiden kahden mullistuksen ansiosta elämä pitää aikatauluttaa entistä tarkemmin, onneksi töihin sentään pääsee kotoa yhdellä bussilla ja matka on myös pyöräiltävissä. Kirjasto ja ruokakauppa osuvat onneksi tämän reitin varrelle. Opiskelupaikkani valitettavasti ei.
